Rokotteiden historia

Rokotteiden alkuperä

Rokotteita on käytetty jo yli 200 vuotta. Kaikkien aikojen ensimmäinen rokote kehitettiin vuonna 1796 isorokkoa vastaan. Isorokko tappoi jopa puolet tartunnan saaneista ja aiheutti suurta vahinkoa ihmiskunnalle vuonna 1796. 

Ennen rokotteiden kehittämistä luotettiin prosessiin, jota kutsuttiin variolaatioksi. Siinä pieni määrä viruksia, jotka olivat peräisin toipuvien isorokkopotilaiden paiseista, asetettiin ihon alle. Variolaatio tuotiin Eurooppaan Aasiasta ja Afrikasta, jossa sitä oli käytetty satoja vuosia. Prosessissa oli kuitenkin riski tartuttaa henkilöön tauti, jolta oli tarkoitus suojautua. Turvallisemman ja tehokkaamman rokotteen kehittäminen tarkoitti, että ihmisiä voitiin suojella isorokkoa vastaan ilman taudin kehittymisen uhkaa.

Isorokkorokotteessa käytettiin lehmärokon paiseista peräisin olevaa ainetta. Lehmärokkovirus on sukua isorokolle, ja sen avulla ihmisiä voitiin suojata tautia vastaan ilman, että he olisivat vaarassa sairastua isorokkoon. Isorokkorokote oli elävä heikennetty rokote, joka sisälsi heikennettyä versiota tautia aiheuttavasta viruksesta ihmisten immunisoimiseksi.

Maailmanlaajuinen rokotuskampanja johti isorokon häviämiseen vuonna 1980. Laajamittainen rokottaminen sai aikaan sen, että tauti, joka oli tappanut satoja miljoonia ihmisiä pelkästään 1900-luvulla, ei enää aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle eikä leviä missään päin maailmaa. Viimeinen tapaus ihmisellä havaittiin vuonna 1978. Isorokko on ensimmäinen ja ainoa ihmisen sairaus, joka on onnistuttu hävittämään täysin. 

Löydösten vuosisata

Isorokkorokotteen kehittämisen jälkeen tiedemiehet alkoivat tutkia mahdollisuutta käyttää rokotteita muilta taudeilta suojautumiseen. Seuraavien sadan vuoden aikana tutkijat kehittivät menetelmiä vesikauhuun sairastumisen ehkäisemiseksi sille altistumisen jälkeen. Käytetty menetelmä oli samanlainen kuin isorokkorokotteessa. Tutkijat tunnistivat myös onnistuneesti kurkkumätää aiheuttavan bakteerikannan, mikä oli tärkeä askel rokotteen kehittämisessä tautia vastaan. 

Tutkijat havaitsivat 1800-luvun lopussa, että laboratoriossa kuumuudella tai kemikaaleilla tapetut bakteerit voivat edelleen saada immuunijärjestelmän reagoimaan. Ensimmäiset inaktivoidut rokotteet kehitettiin suojaamaan ihmisiä lavantauti- ja kolerabakteeritartunnalta vuonna 1896. 

Rokottaminen modernina aikana

Vuonna 1918 puhjenneen espanjantautipandemian arvioidaan tappaneen jopa 50 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Pandemian aikana tehtiin paljon tutkimusta influenssarokotteen tuottamiseksi. Koska tautia ei kuitenkaan ymmärretty riittävästi (sen luultiin pitkään olevan bakteerien aiheuttama), ensimmäinen rokote influenssaa vastaan hyväksyttiin käytettäväksi vasta vuonna 1945.  Rokotteessa käytettiin onnistuneesti inaktivoituja influenssaviruksia, jotka opettivat elimistöä torjumaan virusta. Aiemmat inaktivoidut rokotteet kohdistuivat bakteereihin, mutta influenssarokote oli ensimmäinen inaktivoitu rokote, joka suojasi virukselta. Rokotteen kehittämisen jälkeen joka vuosi on tuotettu päivitettyjä influenssarokotteita, jotka auttavat suojaamaan yhteisöjä taudilta. 

1920-luvulla tiedemiehet havaitsivat, että lisäämällä tiettyjä aineita rokotteisiin voitiin turvallisesti vahvistaa elimistön immuunivastetta. Adjuvanttien keksiminen oli läpimurto, jonka jälkeen ensimmäinen hinkuyskärokote vahvistettiin alumiinisuoloilla vuonna 1932. Alumiinisuoloja käytetään edelleen adjuvantteina joissakin nykyaikaisissa rokotteissa.

Edistys, joka johti toimivaan influenssarokotteeseen, johti myös siihen, että tutkijat löysivät rokotteen poliota vastaan. Polion uskotaan tappaneen yli kaksi miljoonaa ihmistä Euroopassa ja aiheuttaneen miljoonien vammautumisen ennen kuin rokote johti sen häviämiseen Euroopasta. Tätä inaktivoitua rokotetta annettiin ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa vuonna 1954 Yhdysvalloissa. Nykyään poliorokote sisältyy lapsuusiän rokotusohjelmiin kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa sen varmistamiseksi, että kaikki lapset ovat suojassa tartunnalta. Laajamittaiset rokotuskampanjat johtivat siihen, että Eurooppa julistettiin poliovapaaksi vuonna 2002. 

Vuonna 1963 kehitettiin tuhkarokkorokote. Tuhkarokko oli toinen merkittävä kuolemien ja elinikäisen vammautumisen aiheuttaja Euroopassa. Sen jälkeen, kun rokote otettiin käyttöön kansallisissa rokotusohjelmissa Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, tuhkarokkotapausten määrä on vähentynyt dramaattisesti ja taudin vaikutukset ovat lieventyneet merkittävästi. Epidemioita esiintyy kuitenkin edelleen, mikä osoittaa, että rokotusponnistelujen ylläpitäminen on tärkeää. 

Ymmärryksen syveneminen

Kun ymmärrys immuunijärjestelmästä, sairauksista ja genetiikasta parani 1900-luvun jälkipuoliskolla, tutkijat löysivät uusia keinoja suojella meitä sairauksilta. 1960-luvulla tutkijat löysivät proteiinin, jonka avulla hepatiitti B -virus aiheuttaa taudin. Tämän löydön pohjalta he kehittivät vuonna 1981 ensimmäisen virukselta suojaavan proteiinipohjaisen rokotteen, jossa käytetään pientä palaa viruksesta opettamaan elimistöä puolustautumaan tautia vastaan.
Vuonna 1972 virusvektorirokotteita kokeiltiin ensimmäistä kertaa onnistuneesti laboratoriossa, mutta kesti lähes 50 vuotta, ennen kuin virusvektorirokote hyväksyttiin käytettäväksi ihmisillä ebolan ehkäisemiseksi.  

1960-luvulla löydettiin ensimmäisen kerran mRNA (lähetti-ribonukleiinihappo). mRNA on DNA:n tavoin osa proteiinien valmistukseen kuuluvaa koodausjärjestelmää. Seuraavien vuosikymmenten aikana tutkittiin, miten mRNA:ta voitaisiin käyttää sairauksien ehkäisyyn. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin löydettiin tehokas menetelmä mRNA:n kuljettamiseksi elimistöön. 1990-luvulla testattiin mRNA-rokotteita influenssaa vastaan, ja vuonna 2013 testattiin mahdollisia vesikauhurokotteita. Vasta covid-19-pandemian aikana lisärahoitus, ennennäkemätön kansainvälinen yhteistyö ja uudet ponnistelut johtivat ensimmäisten mRNA-rokotteiden käyttöönottoon. 

Tulevaisuuden perusta

Rokotteet ovat olleet käytössä jo sukupolvien ajan, ja ne ovat vähentäneet merkittävästi rokotuksin ehkäistävissä olevien tautien aiheuttamaa haittaa yksilöille, perheille ja yhteisöille kaikkialla maailmassa. Meillä on nyt rokotteita monia tartuntatauteja vastaan, ja tieteellisen tutkimus- ja kehitystyön pitkän historian ansiosta yli 200 vuoden aikana saadut kokemukset antavat edelleen pohjaa tulevalle kehitykselle. 

 

1796 – Kaikkien aikojen ensimmäinen rokote

Elävä heikennetty rokote, jossa käytetään lehmärokon paiseista peräisin olevaa ainetta suojaamaan ihmisiä vaaralliselta isorokolta.

1896 – Ensimmäinen inaktivoitu rokote

Kehitetään ensimmäiset inaktivoidut rokotteet, jotka suojaavat ihmisiä lavantaudilta ja koleralta. 

1932 – Ensimmäinen adjuvantteja sisältävä rokote 

Rokote hinkuyskää vastaan tulee saataville. Se on ensimmäinen rokote, joka sisältää adjuvanttina alumiinisuoloja elimistön immuunivasteen tehostamiseksi. Adjuvantit keksittiin 1920-luvulla. 

1946 – Ensimmäinen influenssarokote

Influenssarokote oli ensimmäinen virukselta suojaava inaktivoitu rokote. Sen jälkeen uusia influenssarokotteita on tuotettu vuosittain.

1952 – Ensimmäinen poliorokote

Tutkijat keksivät rokotteen poliota vastaan. Polion uskotaan tappaneen yli kaksi miljoonaa ihmistä Euroopassa ja aiheuttaneen elinikäisiä vammoja miljoonille.

1961 – mRNA löydetään

Tutkijat löytävät mRNA:n, joka avaa tien uudentyyppisille rokotteille.

1963 – Ensimmäinen tuhkarokkorokote

Tuhkarokkorokote keksitään. Tuhkarokko oli merkittävimpiä kuolemien ja vammautumisten aiheuttajia Euroopassa.

1972 – Virusvektorirokotteen läpimurto

Tutkijat osoittavat menestyksekkäästi, että vaarattoman viruksen avulla voidaan antaa ohjeita elimistölle. 

1980 – Isorokko hävitetty

Maailmanlaajuinen rokotuskampanja johtaa isorokon häviämiseen. Se on toistaiseksi ainoa ihmisen sairaus, joka on onnistuttu hävittämään täysin. 

1981 – Ensimmäinen proteiinipohjainen rokote

Kehitetään ensimmäinen rokote, jossa käytetään viruksen osia. 

2002 – Eurooppa julistettiin poliovapaaksi 

Laajamittainen poliorokotusohjelma hävittää taudin, joka tappoi miljoonia ihmisiä ja jätti miljoonille muille pysyviä vammoja. 

2006 – HPV-rokote 

Kehitetään ensimmäinen rokote HPV-virusta vastaan. Virus voi aiheuttaa kuutta eri syöpätyyppiä, esimerkiksi kohdunkaulan syöpää ja peräaukon syöpää, ja se on yhteydessä kymmeniin tuhansiin syöpätapauksiin miehillä ja naisilla Euroopassa vuosittain. 

2019 – Ensimmäinen virusvektorirokote

Ensimmäinen rokote, joka käyttää vaaratonta virusta ohjeiden antamiseen elimistölle, hyväksytään torjumaan ebolaa yli 40 vuotta sen jälkeen, kun konsepti esiteltiin ensimmäisen kerran. 

2020 – Ensimmäinen mRNA-rokote

Lähes 60 vuotta mRNA:n löytämisen ja vuosikymmenten tutkimuksen jälkeen ensimmäinen mRNA-rokote on saatavilla covid-19-pandemian torjumiseksi.