Kysymyksiä ja vastauksia

Kaikkien Euroopassa käytettävien rokotteiden on täytettävä tiukat turvallisuusnormit, ja rokotteiden hyödyn on osoitettavasti oltava riskejä suuremmat.  

Lääkärit voivat kuitenkin suositella joillekin ihmisille näiden henkilökohtaisen terveystilanteen vuoksi, että rokotetta ei oteta.  

Syy voi olla immuunijärjestelmän ongelmat, jotka johtuvat sairaudesta (kuten leukemiasta tai multippelista myeloomasta), tai käytössä oleva muu lääkehoito (kuten elinsiirtoon valmistavat tai tietyt syöpien hoitoon käytettävät lääkkeet).  

Kun ihmisillä on tällaisia immuunijärjestelmän ongelmia, heidän elimistönsä voi reagoida eri tavoin rokotteisiin. Ihmisten voi myös olla tarpeen välttää tiettyjä rokotteita, koska he ovat allergisia yhdelle tai useammalle rokotteen ainesosalle. Joissakin rokotetyypeissä voi esimerkiksi olla jäämiä muista valmistusprosessissa käytetyistä aineista, kuten ovalbumiinista (kananmunan proteiini) tai neomysiinistä (antibiootti). 

Lääketieteellisistä syistä tehtävät päätökset rokotuksen ottamisesta tai ottamatta jättämisestä on tehtävä aina lääkärin neuvoihin perustuen.  

Vaikka monet taudit aikaansaavat jonkinasteisen immuniteetin toipumisen jälkeen, tämä ei päde kaikkiin tauteihin. Sairastuminen lisää myös huomattavasti riskiä komplikaatioiden kehittymisestä ja leviämisestä muihin ihmisiin. Rokottaminen on turvallisin tapa saada kestävä suoja tautia vastaan. 

Rokottamiseen liittyy paljon pienempi riski kuin itse tautiin. Lisäksi sairastuminen altistaa läheisesi ja yhteisön tartuntariskille.  

Vaikka yksikään lääke tai rokote ei ole 100-prosenttisen tehokas, rokotukset tarjoavat parhaan mahdollisen suojan rokotteilla ehkäistävissä olevia tauteja vastaan. 

Influenssan ja covid-19-taudin kaltaisissa taudeissa on monia erilaisia kantoja tai mutaatioita, joita voi levitä samanaikaisesti. Tällöin rokotteita päivitetään yleensä niin, että ne suojaavat kauden tavallisimmilta influenssan tai covid-19-taudin muodoilta. Siten on silti mahdollista sairastua, jos altistuu kannalle, jota vastaan rokote ei ehkä ole yhtä tehokas. 

Rokotetut henkilöt, jotka kaikesta huolimatta sairastuvat, saavat yleensä lievempiä oireita, ja vakavat taudit tai komplikaatiot ovat paljon epätodennäköisempiä. 

Mikään rokote ei muuta ihmisen DNA:ta eikä toimi yhteisvaikutuksessa sen kanssa.  

DNA on erittäin hyvässä suojassa solun tumassa. Joissakin covid-19-rokotteissa käytetään mRNA:ta (messenger RNA), joka opettaa elimistöä torjumaan covid-19-virusta. Nämä rokotteet eivät kuitenkaan ole millään tavoin vuorovaikutuksessa DNA:n kanssa, koska mRNA ei pääse tumaan. 

Sen sijaan mRNA jää solun ulkopinnalle. Sitä käytetään vain pienen viruksen osan tuottamiseen niin, että elimistö oppii suojautumaan. Tämän jälkeen mRNA hajoaa hyvin nopeasti.  

mRNA-rokotteita on tutkittu vuosikymmenien ajan ilma näyttöä siitä, että ne muuttaisivat DNA:ta.   

Rokotteita on käytetty Euroopassa jo yli vuosisadan ajan, ja ne ovat osoittautuneet merkitsevästi vähäriskisemmiksi kuin taudit, joilta ne suojaavat. 

Kaikki EU:ssa ja ETA-alueella käytettävät rokotteet käyvät läpi tiukan hyväksymisprosessin. Lääkärit, sääntelyviranomaiset ja muut terveysviranomaiset seuraavat jatkuvasti ilmoituksia käytössä olevien rokotteiden epäillyistä haittavaikutuksista, kuten kaikkien lääkkeiden osalta tehdään. Tätä turvallisuuden seurantaprosessia kutsutaan lääkevalvonnaksi. 

Jotkin rokotteet voivat aiheuttaa vähäisiä haittavaikutuksia, kuten epämukavuutta pistoskohdassa tai päänsärkyä pian antamisen jälkeen. Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että nykyisin käytössä olevat rokotteet aiheuttaisivat pitkäaikaisia terveyshaittoja.   

Tarkempia tietoja aiheesta on rokotteen hyväksyntää sekä turvallisuutta ja haittavaikutuksia käsittelevillä sivuillamme.

Rokottamisen ansiosta jotkin sairaudet ovat Euroopassa hyvin harvinaisia. Euroopassa ei myöskään ole poliota, jota esiintyy edelleen joissakin osissa maailmaa.  

Jos poliota vastaan rokotettujen ihmisten määrä Euroopassa vähenee, tauti voi palata näiltä alueilta takaisin Eurooppaan ja alueille, joista se on hävitetty. 

Rokottaminen onkin olennaisen tärkeää sen varmistamisessa, että hyvin harvinaiset tai Euroopasta jo hävitetyt taudit eivät palaa. 

Rokotteet eivät aiheuta autismia. Tutkijat eri puolilla maailmaa ovat etsineet mahdollista yhteyttä sadoissa tutkimuksissa ilman minkäänlaista näyttöä.  

Vuonna 1998 tehty tutkimus mahdollisesta yhteydestä rokotteiden ja autismin välillä sisälsi tekaistuja tietoja, ja tutkijoiden ja lääkärien suhtautuminen siihen on ollut laajalti epäilevää. Tutkimuksen julkaissut tiedelehti muutti kantaansa siitä. Tutkimuksen pääasiallinen laatija poistettiin Yhdistyneen kuningaskunnan lääkerekisteristä, eikä hän saa enää harjoittaa lääkärin ammattia.  

Rokotteen ja autismin välisestä yhteydestä ei ole näyttöä, minkä sadat myöhemmät tutkimukset vahvistavat. Tutkijat eri puolilla maailmaa ovat etsineet yhteyttä löytämättä sitä.  

Kaikki Euroopassa käytettäväksi hyväksytyt rokotteet käyvät läpi pitkän hyväksymisprosessin, jonka tarkoituksena on osoittaa niiden turvallisuus, ja kun rokotteet on hyväksytty, niitä seurataan jatkuvasti haittavaikutusten varalta.  

Rokotteet eivät sisällä vaarallisia kemikaaleja. Kaikkien rokotteiden on täytettävä tiukat turvallisuusvaatimukset ennen kuin ne hyväksytään käytettäväksi Euroopassa.  

Jotkin rokotteet sisältävät aineita, jotka voivat kuulostaa huolestuttavilta. Tällaisia ovat esimerkiksi alumiinisuolat sekä formaldehydijäämät. Näitä aineita lisätään aina pieninä ja turvallisina pitoisuuksina, ja niiden lisääminen on välttämätöntä, jotta rokote toimisi asianmukaisesti. 

Esimerkiksi joissakin rokotteissa on vähemmän formaldehydiä kuin se formaldehydin määrä, jota ihmisen elimistön tuottaa luonnollisesti elimistön toiminnan varmistamiseksi.  

Alumiinisuoloja on käytetty turvallisesti joissakin rokotteissa 1930-luvulta lähtien. Elintarvikkeissa ja juomavedessä on pieniä määriä alumiinisuoloja. Joissakin rokotteissa ne ovat ratkaisevan tärkeitä, sillä niiden avulla rokote voi suojata taudilta.  

Kaikkien rokotteen ainesosia valvotaan huolellisesti, jotta niiden pitoisuudet ovat turvallisia. Sääntelyviranomaiset tarkistavat, että rokotteiden hyödyt ovat suuremmat kuin rokotteiden ainesosien aiheuttamien mahdollisten reaktioiden riski. 

Rokottaminen auttaa suojaamaan taudeilta. Koska rokotuksen saaneiden sairastumisen riski on pienempi, he eivät niin todennäköisesti myöskään levitä tautia. Kun monet ihmiset yhteisössä on rokotettu, heidän immuniteettinsa tautia vastaan suojelee jopa niiden henkilöiden pientä määrää, joita ei voida rokottaa. Tätä kutsutaan laumaimmuniteetiksi tai laumasuojaksi. 

Luottaminen siihen, että muut yhteisön jäsenet ovat rokotettuja, voi lisätä sairastumisriskiä, ja monien tautien kohdalla se ei päde lainkaan. Kun ympäristössä esiintyvät taudit eivät tarvitse ihmistä levitäkseen tai kun niillä on monia eri kantoja, ne voivat tartuttaa rokottamattomia henkilöitä riippumatta siitä, kuinka monet muut ihmiset ympärillään on rokotettu. 

Laumasuoja ei korvaa rokotusta. Rokottamatta jättäminen altistaa ihmisen suuremmalle riskille ja voi lisätä taudin leviämisen todennäköisyyttä omassa yhteisössä.

Rokotteet auttavat suojaamaan ihmisiä taudeilta. Rokotteet opettavat elimistöä puolustautumaan infektioita vastaan.  

Useimmat rokotteet sisältävät vain pienen osan immuunijärjestelmää opettavaa virusta tai bakteeria, ja jotkin rokotteet sisältävät sen tapetun version. Nämä rokotteet itsessään eivät sairastuta. 

Niin kutsutut elävät heikennetyt rokotteet sisältävät kuitenkin sairautta aiheuttavan viruksen tai mikro-organismin heikentyneen version. Ne voivat – harvoissa tapauksissa – aiheuttaa lieviä sairauksia ihmisillä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt sairauden tai lääkehoidon vuoksi. Jos immuunijärjestelmäsi on heikentynyt, on tärkeää keskustella lääkärin kanssa rokotteen ottamisen eduista ja haitoista.