Hepatiitti B
Mikä hepatiitti B on?
Hepatiitti B on hepatiitti B -viruksen aiheuttama maksasairaus, joka leviää tartunnan saaneiden henkilöiden eritteiden välityksellä.
Useimmiten tartunnan aiheuttaja on verikontakti, mutta myös siemenneste, sylki ja emättimen eritteet voivat olla tartuttavia.
Akuutin (lyhytaikaisen) hepatiitti B -infektion jälkeen joillekin ihmisille kehittyy krooninen tai pitkäaikainen infektio.
Lyhyesti: Hepatiitti B Euroopassa
- Viruksen aiheuttama maksatulehdus
- Leviää tartunnan saaneiden henkilöiden eritteiden välityksellä
- Noin 25 000 tapausta vuosittain
- Hepatiitti B ja C aiheuttavat noin 55 prosenttia maksasyöpäkuolemista Euroopassa
- Noin 3,6 miljoonalla ihmisellä on maksasyöpäriskiä lisäävä krooninen hepatiitti B -infektio EU-/ETA-alueella
- Rokotus voi ehkäistä hepatiitti B:tä ja sen komplikaatioita
Mitkä ovat hepatiitti B:n merkit ja oireet?
Lyhytaikainen infektio ei usein aiheuta oireita, mutta mahdollisesti esiintyviä oireita voivat olla seuraavat:
- keltaisuus (ihon tai silmänvalkuaisten kellertyminen)
- tumma virtsa
- väsymys
- ruokahaluttomuus
- vatsavaivat
- pahoinvointi
- oksentelu
- kuume
Mitkä ovat hepatiitti B:n komplikaatiot?
Joillekin henkilöille voi kehittyä krooninen tai pitkäaikainen infektio. Mitä nuorempi henkilö on tartunnan saadessaan, sitä todennäköisemmin hepatiitti B kroonistuu. Esimerkiksi jopa 90 prosenttia virustartunnan saaneista pikkulapsista voi saada kroonisen infektion, kun aikuisilla todennäköisyys on alle 5 prosenttia.
Kroonisesta infektiosta kärsivillä ihmisillä on suurempi komplikaatioiden riski, muun muassa kirroosin (maksan arpeutuminen) ja maksasyövän (hepatosellulaarinen karsinooma) riski.
Miten hepatiitti B leviää?
Hepatiitti B leviää kontaktissa tartuttavien eritteiden, kuten veren, kanssa tai seksuaalisen kanssakäymisen aikana. EU:ssa/ETA:ssa viruksen yleisin tartuntareitti on seksi.
Tartuntaa esiintyy toisinaan mutta harvemmin terveydenhuollon toimintayksiköissä, jolloin syynä on välineiden desinfioinnin puutteellisuus tai ruiskujen ja neulojen uudelleenkäyttö. Verensiirtojen tai verituotteiden välityksellä tapahtuva leviäminen on nykyään harvinaista Euroopassa tehokkaiden veriturvallisuusohjelmien vuoksi.
Virus voi tarttua myös synnytyksen aikana. Tämä on harvinaista Euroopassa raskaudenaikaisten testausohjelmien (raskaudenaikainen seulonta) ja vauvojen rokottamisen ansiosta synnytyksen yhteydessä silloin, kun äiti saa virustestissä positiivisen tuloksen. Tartunta äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana (vertikaalinen tartunta) on kuitenkin edelleen yksi yleisimmistä tartuntareiteistä maailmanlaajuisesti.
Virus voi joskus tarttua myös esineistä, jotka ovat kontaminoituneet tartunnan saaneen henkilön eritteillä. Ihoa tai limakalvoja hajottavat esineet, kuten partaveitset ja hammasharjat, voivat altistaa infektoituneelle verelle.
Kuka on vaarassa saada hepatiitti B -tartunnan?
Vaikka kuka tahansa voi saada hepatiitti B -tartunnan, riski on suurempi seuraavilla ryhmillä:
- henkilöt, joiden seksikumppanilla on hepatiitti B
- henkilöt, jotka käyttävät huumeita suonensisäisesti tai käyttävät samoja neuloja, ruiskuja ja muita huumeidenkäyttötarvikkeita muiden henkilöiden kanssa
- vastasyntyneet, joiden äidillä on hepatiitti B
- henkilöt, joiden asuinkumppanilla on hepatiitti B
- tietyt potilasryhmät, kuten diabeetikot tai dialyysipotilaat
- verelle altistuvat terveydenhuollon työntekijät
Miten hepatiitti B:n leviämistä voidaan ehkäistä?
Hepatiitti B -rokotus on tehokkain tapa ehkäistä tartuntoja. Turvalliset ja tehokkaat rokotteet tarjoavat korkeatasoisen suojan, ja useimmat Euroopan maat ovat toteuttaneet laajoja lapsuusajan rokotusohjelmia hepatiitti B:n torjumiseksi.
Myös seuraavat keinot ehkäisevät tartuntoja:
- turvalliset injektointikäytännöt
- turvaseksi
- kattavat veriturvallisuusstrategiat
- tehokas infektioiden torjunta terveydenhuollon yksiköissä
Miten hepatiitti B:tä hoidetaan?
Akuutin hepatiitti B:n hoitoon ei yleensä tarvita erityistä viruslääkitystä, vaan potilaille annetaan oireenmukaista tukihoitoa.
Kroonista hepatiitti B -infektiota voidaan hoitaa viruslääkkeillä. Hoito ei paranna infektiota, mutta se voi hidastaa kirroosin etenemistä tai pysäyttää sen, vähentää maksasyövän todennäköisyyttä ja parantaa eloonjäämismahdollisuuksia pitkällä aikavälillä.
Huomautus: Tämän tiedotteen sisältö on tarkoitettu yleisluonteiseksi eikä se ole rinnastettavissa terveydenhuollon ammattilaisen asiantuntemukseen eikä hänen tekemäänsä arviointiin.